sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Drop Zone with Foreign Concept & Ghetto Tyylit 29.11.

Kuva fb-eventistä
HUH HUH mitkä bileet eilen. Olen vieläkin pienesti transsisessa tilassa kaikesta tanssimisesta ja hyvistä viboista. Heräsin puoli kahdelta kelmeään auringonpaisteeseen, joka sopi täydellisesti kuulaaseen ja puhtaaseen mielialaani.

Kuva
Miten tanssiminen voi vaikuttaa psyykeen näin eheyttävästi? Olin alkuillasta kavereiden synttäribileissä, ja koetin houkutella milloin ketäkin Suvilahteen seuralaisekseni. Osa harmitteli tilaisuuden hintavuutta (ÖÖH katsokaa esiintyjälistaa? 15€ on pilkkahinta tuollaisesta line-upista, ja yllä olevassa julkkarissa on vasta puolet) ja osa totesi, ettei musa ole heidän mieleensä (ei kommentteja), joten erkanin parikymmenpäisestä joukosta Kurvin kohdalla. Selväpäisyyteni ja tuntematon juhlapaikka ja -systeemit saivat mut alkuun hämmentävän hermostuneeksi, mutta narikkaduden ja lipunmyyjien hymyilevät olemukset ja hyväntahtoiselta vaikuttava osallistujamassa laukaisivat pian kaikki jännitykset, samoin pariin kaveriin törmääminen ja miellyttävät jutusteluhetket ennen musamaailmaan vetäytymistä.

Kuva Ameeban fb-profiilista
Valuin aluksi hämyisään ja tiivistunnelmaiseen Ghetto Tyylit-luolaan, jossa J Riskit parhaillaan veti kropassa asti resonoivaa omalaatuista soundiaan ja ohjelmoi mut heti oikeanlaiseen tunnelmaan. Pysyttelin lähes koko illan ja yön drum'n'bassin ja teknon parissa ABSNT:n huumaavan jylisevän setin parissa vietettyä vartin hengähdystaukoa lukuun ottamatta. Se onkin ainoa asia koko tapahtumasta, mikä jäi kaivertamaan mieltä: tanssi vei niin mennessään, etten tajunnut seurata ajan juoksemista ja missasin odottamani SLTF & Pyhä Toimituksen, Ameeban ja Moonlitin setit. Buu. Mutta ehkä tilaisuuksia näiden kokemiseen vielä ilmaantuu.

Drop Zone-hallin meno oli käsittämätön. Alkuun arastelin musiikkiin heittäytymistä, mutta viimeistään Foreign Conceptin kivutessa lavalle en ajatellut enää mitään muuta kuin sielua myöten ravistelevaa äänimaailmaa. Kun Make Mealsin ensitahdit kajahtivat setin loppupuolella, meinasin hajota sirpaleiksi. Olen kuunnellut biisiä lenkki-inspiraationa, mutta ipodista suodattaminen ei ole mitään verrattuna livekokemukseen.

Illan kohokohdaksi osoittautui kuitenkin Mlau, jonka hakkaava vapauttava hypnoottinen rytmi oli suorastaan ekstaattinen kokemus. Välillä jouduin sulkemaan silmäni silkasta onnesta, sillä halusin tuntea musiikin kokonaisvaltaisesti kehossani. Muistan miettineeni useaan otteeseen, että nyt... nyt on hetki, kun olen täydellisen onnellinen.

Luulen, että räppikeikat saavat nyt osittain väistyä tämänkaltaisten bileiden tieltä. Visuaalinen puoli oli huikea, käytännön systeemit toimivat mutkattomasti eikä turhan pitkää jonotusta tarvinnut tuskailla, överikännistä sekoilua en havainnut missään ja yleisfiilis oli mitä säväyttävin. Tunnen niin valtavaa kiitollisuutta järjestäjiä, esiintyjiä ja kanssatanssijoita kohtaan, että haluan olla osa samanlaista liikehdintää jatkossakin.

2 kommenttia:

  1. Ihan samoilla linjoilla noitten bileitten suhteen. Mieletön meininki ja musiikki oli mahtavaa. Meikä oli ainakin melkoisissa sfääreissä tuolla. Huvittavaa kuulla, että kaverit ei suostuneet lähtemään. Mulla yleensä sama ongelma, kun ei noi ug-meiningit kaikille uppoa. Mun mielestä kyllä Drop Zonen, ja monen muun järkkäämät bileet, pesee minkä tahansa keskustan klubin mennen tullen. Ei tällaista meininki helpolla Helsingin yöelämästä löydä. Onneksi ug-skene kasvaa kasvamistaan, eli takuuvarmasti tulee näitä kokemuksia lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi sanoo muuta ku et NIINPÄ! Luulen että kuka tahansa joka kerran eksyy tällasiin bileisiin ei jatkossa kieltäydy. Toisaalta taas ei sitä kavereiden puuttumista paljoo ehtiny harmitella siinä vaiheessa ku musiikki vei.

      Mut joo. Imelältä kuulostamisen uhalla pakko sanoo että drop zoneja tehdään selkeesti sydämellä :3 mikä on aika harvinaista.

      Poista